Irti

Olen valveilla, enkä ole koko yönä vielä nukkunutkaan. Musta on ollut hirveän kivaa olla hengissä.

S:lle lähetin illalla ikävän kouristuksissa viestin, jossa kerroin että häntä olen ikävöinyt vaikka tiedän ja toivon että hänellä kaikki hyvin on... Jotain tuollaista paskaa siinä viestissä luki. Kahteen tai kolmeen lauseeseen tiivistyi mun ehkä kuukauden kestänyt ikävä, ja mä tiesin heti, ettei se tule vastaamaan. Oikeassa olin, ja onneksi ei vastannutkaan: kuinka paljon ongelmia siitäkin olisi sitten taas tullut itse kullekin. Minusta tuntuu, että nyt voin vihdoin ja viimein päästää S:stä lopullisesti irti, kun mullekin on selvää, ettei hän mua takaisin kaipaa. Pitäisi kai olla ihan maassa, mutta musta tuntuukin hyvältä. Jotenkin tuo epävarmuus (kummankin) tunteista aiheutti mulle niin jumalatonta tuskaa. Nyt voi taas katsoa elämää hiukan eteenpäin.

Eipä näihin eroihin toivottavasti koskaan totu, mutta kyllä mun iässä moni eroaja on varmaan hieman kokeneempi. S:hän oli mulle vasta toinen seurustelukumppani. Ja myönnettävä onkin, etten ole missään muussa elämäni vaiheessa näin totaalisen hämmentynyt ollut. Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan, eikä mulla ole ollut minkäänlaista kontrollia niihin. Sama paska varmaan toistuu ajoittain jatkossakin, mutta nyt on luottamusta, että paremmat ajat on edessä mullakin.

En haluu kuolla tänä yönä.