Olen päättänyt mennä takaisin kouluun hiihtoloman, eli ensi viikon jälkeen. Harjoittelujakso ja sen tapahtumat ovat varmaan kuuma puheenaihe koululla, enkä voi kauheasti ottaa siihen kantaa. Toki se harmittaa, mutta en mä siksi jätä menemättä kouluun. Mulla on vahva aikomus valmistua, ehkä jo ensi vuoden aikana, vaikken sitten olisikaan koskaan työelämässä.
Kun kuulin muutama viikko sitten S:n uudesta tyttöystävästä, aloin lähes välittömästi kaivata S:ää takaisin omakseni. Ei tarvitse olla ihan hirveän fiksu tajutakseen, mistä mun "uudelleen heränneissä tunteissa" oli kyse. Eromme jälkeen en hetkeäkään eroa katunut, ennen kuin hän löysi uuden. Kun ajattelen järjellä, eroaminen todellakin oli ainoa oikea ratkaisu, mutta toisinaan vajoan niihin vanhoihin muistoihin. S:n myötä meni muutakin kuin pelkkä avioliitto: esimerkiksi hänen vanhempiinsa en enää ole yhteydessä ja kuten olen monesti täällä valittanut, ystävyyssuhteisiin tuli solmuja. Tietynlainen varmuus katosi elämästä, eikä vaikkapa talon ostaminen kuulu enää lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Lapsia en onneksi edes halua, eikä perinteinen perhe-elämä muutenkaan viehätä mua, joten tuollaisten asioiden suhteen en erossa pudonnut korkealta. Keskusta-asunto vaihtui paskalähiöön, ja työnteko on ainakin kesäisin lähes välttämättömyys. Mutta niinpä se on monella muullakin. Tää opiskelijabudjetilla kituuttaminen kuuluu tähän elämänvaiheeseen, ja valehtelisin jos väittäisin, että en olisi kaivannut normaalia opiskelijaelämää.
I sanoi eilen tai toissapäivänä haluavansa seurustella mun kanssa, mutta ymmärtävänsä mun tilanteen. Sanoin, että olisin paska tyttöystävä, ja perustelinkin (olen aiemmin esim. pettänyt, vaikkei se tietysti tarkoitakaan, että aina niin tekisin). Sanoin, ettei meistä voi tulla mitään, ja hetken päästä olin tietysti taas eri mieltä. Jotenkin tuntuu, että minun pitäisi tehdä joku päätös I:n suhteen (siis joko seurustella tai antaa olla koko jutun), vaikka hänen mielestään voidaan ihan rauhassa tapailla ja se olis minustakin kivointa ja parasta.
Perunarock 2012
45 minuuttia sitten
Tuossa uusi blogini!
VastaaPoistaMoi Leenda! Oon jo jonkin aikaa lukenut sun blogia, mutta en vaan aiemmin oo keksinyt mitään sanottavaa.
VastaaPoistaTuo on muuten varmaan aika yleistä, että kun eroaa pitkäaikaisesta suhteesta, on samalla suuret oheismenetykset. Kumppanin sukulaiset, kaverit, tietynlainen taloudellinen turvallisuus kun monet kulut voi jakaa puoliksi jne. Ei ihme, että irtipäästäminen on vaikeaa kun sen yhden ihmisen lisäksi on kaikkea muutakin mistä täytyy erota.
Kuulostaa hyvältä, että voisitte I:n kanssa tapailla rauhassa ilman että pitäisi nopeasti päättää, seurusteletteko vai ette.
Jaksamisia :)