Ikävä

Mulla on niin sairas ikävä S:ää, tulee melkeen itku, vaikken yleensä kovinkaan herkästi itke. Muutamana yönä oon nähnyt unia, joissa S:llä on se uusi tyttöystävä, mutta me kuitenkin palataan yhteen ja kaikki menee hienosti.

On tulossa kevät, ja muistelen vaikkapa sitä, kun viime keväänä muutettiin uuteen kämppään, joka oli muuten aivan ihana. Pelkkä tuon asian kirjoittaminen ja lukeminen on vaikeaa. Yritän koko ajan ajatella, et nyt on pakko vaan olla ja elää näin, ja jossain vaiheessa helpottaa. Ja mä tiedän, että yhdessäolo taas ahdistais ja muutkin ongelmat ois kuten ennenkin. Tavallaan on hyvä, että S:llä on se uus, niin kynnys ottaa yhteyttä on todella korkea. Mutta mä vaan kaipaan niin älyttömästi...