Maanantaina pääsin terveyskeskukseen lääkärille, joka tutki selän, ja totesi, ettei kysymys todennäköisesti ole mistään vakavasta, ja että vaiva menee varmaankin "itsestään" ohi. Sain lihasrelaksanttireseptin ja kehotuksen kävellä lyhyitä lenkkejä, ja kivun loputtua vahvistaa selkälihaksia. Olin varma, että nyt kipu vihdoin helpottaa, mut vitut. Eilen aamulla herätessäni selkä oli pahempi kuin koskaan aiemmin, ja kävely teki todella tiukkaa. Esim. sukkien jalkaan pukeminen on tällä hetkellä todellinen saavutus, samoin tuolilta ylös nouseminen. Otin illalla kaksi lääkettä (annostusohje 1-2 tablettia päivässä), ja väsyttävästä vaikutuksesta huolimatta heräsin noin tunti sitten. Nyt kipu on hieman hellittänyt, ja pääsin melko helposti sängystäkin ylös. Uskallan juuri ja juuri toivoa, että särky jo loppuisi. Masennus ja vitutus invalidisoivat mua ihan tarpeeksi, enkä kaipaa kolmatta syytä jäädä angstaamaan neljän seinän sisälle.
Eilen oli sitten puolestaan psykiatriaika. Kävin nyt toista kertaa samalla lääkärillä. Pyysin sairaslomaa, koska en masennuksen takia ole pystynyt suoriutumaan opinnoista yhtään mitenkään, enkä voi loputtomasti käyttää tukikuukausia sairastamiseen. Sovimme, että menen ensi viikolla kuitenkin yrittämään koulunkäyntiä - jos se ei onnistu, hän lupasi kirjoittaa mulle sairasloman jo ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien, mihin olen tyytyväinen. Cipralexiä se kirjoitti lisää. Ihan hyvä lääke varmaan, mutta ärsyttää senkin hinta.
Kun viikko tai pari sitten avauduin I:lle siitä, etten halua tehdä mitään suunnitelmia kovinkaan pitkälle, enkä kykene suhteeseen, hän tuntui ymmärtävän. Mutta nyt se älytön suunnittelu on taas alkanut, ja se ahdistaa. Mustakin olisi kiva lähteä vaikka matkalle, mutta mä en ihan oikeasti voi tietää, millaiset meidän välit on vaikka kesällä (tietysti mulla ei ihan mihin tahansa varaakaan olisi). Minusta sekin on jo yllin kyllin, että olen lupautunut menemään ensi kuussa heidän perhejuhliinsa, mikä sekin kyllä ahdistaa, vaikka toisaalta odotan innolla ja olen kauheasti miettinyt, mitä laitan päälle jne.
Perunarock 2012
45 minuuttia sitten
Niin itsekin uskon, että eiköhän tästä taas läpi mennä, aivan niin kuin ennenkin. Mutta. Kyllä välillä tuntuu, niin kuin kaikista varmaan joskus, ettei saatana vaan jaksa kaikkea kikkiä niskaan ottaa.
VastaaPoistaLuin ton sun "tietoja minusta", ja tuli mieleen, että mitä muuta sä teet? Sen lisäksi että elät "näennäisesti normaalia elämää"?
Tämä nyt kuulostaa ihan daijulta, mutta mulla on ollut kauhean kivaa kävellä keskustasta kotiin ipodin kuulokkeet korvissa. Vaikka onkin tosi kylmä sitten kun kotiin pääsee. :D
Niin, elän siis samanlaista elämää kuin melkeen kuka tahansa mun ikäinen ihminen, enkä siis vaikuta esim. yhtään masentuneelta ulospäin. Pinnan alla on kuitenkin monenlaista solmua.
VastaaPoistaEikä toi kuulosta mitenkään daijulta :D Hyvä et on tollasii rentoutumiskeinoja, joista nauttii ja saa olla itekseen.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin. Niin mäkin elän elämää, joka ulos näyttää ihan hyvältä. Itseä on ehkä vain alkanut vituttamaan se esittäminen, että asiat olisi hyvin, kun ne kuitenkaan ole. Siksi päätinkin että se esittäminen saa loppua, koska en sitä itse enää jaksa.
VastaaPoistaEn toki tarkoita mitään sen radikaalimpaa tuolla, mutta... mutta seuraavaksi haluan tehdä jotain itselleni. Jotain joka tekee minut iloiseksi, ja mieluiten vielä onneliseksi.
Tulipa taas tilitys. :)