Nopee

I tuntuu kuvittelevan, että omistaa minut. En jaksa enää vastata puheluihin tai viesteihin, ne tunkevat liian lähelle mua, ja kun kaikki asiat pitäisi kertoa ja vuodattaa hänelle. Mä tietysti haluaisin poikaystävän, mutta ei se ainakaan I ole. Se haluaa edetä hirveetä vauhtia, vaikka oon sata kertaa sanonut mikä on meininki. Alan epäillä, onko se kukaan muukaan vielä pitkään aikaan, kun ketään mielenkiintoisia on todella harvassa, tunteiden pitää olla tietysti molemminpuolisia ja oon sit viel ihan vammanenkin.

Eilen tuli vedettyä vuosisadan perseet, että hauskaa oli.