Tunteet

Olen alkanut järjestää itseäni toinen toistaan pahempiin liemiin, ainakin siltä tuntuu. Toisaalta naurattaa tää hirvee tilanne, vaikka tiedän että kohta itken ja kadun kaikkea.

Oon ihastunut, eikä tää ole hyvä juttu. Mä en oikein itsekään tiedä, mistä on kyse, mutta oon tavannut pari kertaa avoimessa suhteessa elävää miestä. Meillä ei oo minkäänlaista fyysistä kontaktia, vaan me "hengataan", kuten ikiteininä tykkään sanoa. Oon hyvin hämmentynyt, kun saan siltä ihania viestejä kännykkään ja meseen. En vastaa niihin mitään, ja yritän jotenkin unohtaa että olen ihastunu. En kuitenkaan tahdo lopettaa, vaan ihan vapaaehtosesti kaivan itteeni syvemmälle. Ihastuminen tekee luopumisesta vaikeeta, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei itse tilanne olisi tajuttoman mielenkiintoinen ja jännittävä kokeiltavaksi.

Olen polttanut nyt muutaman kerran pilveä. Kokemukset ovat vaihdelleet laidasta laitaan, mutta kaippa polttelusta on tulossa mulle vakituinen harrastus. En usko porttiteoriaan enkä nää kannabiksen käytössä mitään moraalisesti arveluttavaa, vaikka moni on varmasti eri mieltä.

Mulla on ollut joulukuusta lähtien vakituinen seksikumppani, välillä on tavattu tiiviimmin ja välillä ei ollenkaan moneen viikkoon. Ja nyt oon antanu itteni kiintyä liikaa johonkin täys idioottiin ja kusipäähän, vaikka taas niin kuvittelin että oon inhimillisyyden yläpuolella. Nyt en oo reiluun viikkoon nähnyt sitä, ja ajattelin josko yrittäisin unohtaa koko jutun.

Mä sitouduin niin nuorena, että kaikki tällaiset kokeilut jäi multa väliin, ja nyt sit kaikki on uutta ja ihmeellistä ja kaikkea pitää kokeilla. Tokihan haluan saada kaikenlaisia kokemuksia ja kaikki tollanen "outo" viehättää mua, mutta kaikista kivointa olisi, jos osaisi ajoissa lopettaa.