Rakas päiväkirja, olen niin rakastunut. Koko ajan vaan haluis olla D:n kanssa ja kun tietää, et sekin haluaa olla mun kaa, tää pilvissä leijailu vaan lisääntyy.
Juteltu ollaan paljon. En halua painostaa enkä saada D:tä tekemään mitään, mitä se ei halua tehdä. Se onkin vaikeaa, kun tietysti mun täytyy kuitenkin tuoda esiin, miltä musta tuntuu jne. Ahdistaa tietysti se, että asuvat vielä keskenään. Ja kun tiedän, ettei asiat siitä erilleen muutostakaan miksikään pelkäksi onneksi ja auvoksi muutu. Musta kuitenkin tuntuu siltä, että tää asia pitää katsoa loppuun, ja oon päättäny luottaa. Tajuun kyllä, miten säälittävältä roikkujalta kuulostan, mutta mä irtisanoudun kaikesta tollasesta.
Lauantaina oltiin D:n kaverilla, oli hauskaa. Se kaveri on ihan täys narkki, mikä oli musta vaan jännää. Näin sit ihan oikean diilerin kans, olin aivan haltioissani, vaikken sitä toivottavasti näyttänytkään. Kun mä katselin sitä toimintaa, mä olin aivan sairaan helpottunu, et D ei ainakaan mun tietääkseni käytä mitään kannabista vahvempaa, niin jännää kuin tää kaikki musta onkin.
A prayer to a god who's deaf and blind
2 päivää sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti