No niin, sanoin Diilerille miltä tuntuu ja mitä ajattelen. Ja nyt sit sattuu. Vittu, olis pitäny olla vaan hiljaa, kun ei aiemmin tuntunut oikeesti yhtään pahalta. Mulle on täysin luonteen vastaista mennä vaan rentona eteenpäin, mutta jostain syystä pystyin siihen vähän aikaa. Tiesin, että kaikki loppuu ennemmin tai myöhemmin, ja näköjään mä nyt sitten lopetin sen ennemmin. Kai tää oli fiksua ja kaikkea, mutta ku mä en vittu aina jaksais olla fiksu vaan tehdä asiat niin, kuin kullonkin sattuu hyvältä tuntumaan.
Silti mä elättelen toivoa, että mä saisin sen itelleni. Se on niin valtavan ihana. No, kyl mä sille lopuks sanoinkin, että todellakin olisin sen, jos se vaan haluais, vaikka toisaalta tiedän ettei sekään asia ole niin mustavalkoinen ja suoraviivanen. Ja enhän mä jumalauta edes vois olla oikeasti kenenkään narkkarin kans, ois seki iha kamalaa. Huhhuh. Kai nää kaikki vaihtoehdot on aina yhtä paskoja.
Perunarock 2012
45 minuuttia sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti