Mun elämä ei sitten mennyt ihan niin, kuin olin ajatellut. Ei mun pitänyt enää näin vanhana olla tällainen. Mun piti menestyä ja tulla onnelliseks ja kauniiks. Mut mä oon vaan ruma ja onneton, ja ihmiset mun ympärillä vihaa mua enkä tiedä mikä mussa on niin vastenmielistä. Ja oon niin syvällä tässä kaikessa, etten mä keksi, miten enää koskaan pääsen ylös. Mä ajattelen vain, etten voi tehdä sitä, mulla on ihana lemmikki ja ihana paras ystävä, mä valmistun ensi vuonna ja jotenkin kaikki on niin lähellä...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti