Nukuin koko päivän. Puhuttiin puhelimessa, E itki. Sanoin, että suhde voi edelleen jatkua, mikäli se muuttaa, mutta muuten yhteistä tulevaisuutta ei oo. Ei se tuntunut siihen kauheesti reagoivan. En edes tiedä, onko se tajunnut, että nyt me oikeasti ollaan erottu. Tai no, kai tää on vielä jotain eron alkusoittoa, kun ei sitä nyt niin tiukasti voi rajata, että eilen olin parisuhteessa ja tänään sinkku... Mutta siis, mä en ole jatkamassa suhdetta, jos mikään ei muutu. Järki sanoo mulle, että vaatimus on täysin kohtuullinen, mut silti tunnen oloni julmaksi ja itsekkääksi.
Olin eilen lääkärillä, joka määräs mulle univaikeuksiin Mirtazapinia. En saanut tänään sitten aikaseks haettua lääkkeitä apteekista, tyypillistä. Mä en oikein itsekään tiedä, onko mulla unettomuutta vai ei. Monesti valvon vaikka kahteen yöllä, vaikka klo 7 olis tiedossa aamuvuoro. En vaan halua mennä sänkyyn pyörimään, jos ei yhtään väsytä. En saa tarpeeksi unta, mutta sekin olisi helposti korjattavissa liikunnalla, ainakin niin uskon.
Ajattelinkin jotain liikuntaharrastusta aloittaa. Viiden vuoden aikana olen kerännyt ylleni valtavan määrän ylimääräisiä kiloja, ja ensisijaisesti ne ahdistaa. Toinen syy liikkumiselle olis ihan lisäenergian saaminen ja elämäntapojen normalisoituminen. Ja lisäks tarvitsen nyt jonkun tällaisen projektin, josta saan hyvää oloa ja muuta ajateltavaa, en halua jäädä eroon vellomaan.
Perunarock 2012
45 minuuttia sitten
Toisaalta ymmärrän tunteesi tuon tilanteen kanssa. Mun mies asui vielä exsänsä kanssa, kun tavattiin (olivat kuitenkin vain lapsen takia saman katon alla ja näin oli siis helpompaa molempien töiden takia. Mitään fyysistä ei kuulemma ollut pitkään aikaan), mutta meni noin kuukausi pari, niin tämä ex muutti lapsen kanssa pois tai oli/"asui" lapsi tietysti myös isänsä luona joka toinen viikko. Aluksi sain kuulla olevani kodinrikkoja ja muuta paskaa, mutta, kun aikaa meni niin ihmiset varmaan huomasivat tuon miehen olevan onnellisempi, kuin ennen tuossa "kulississa". Mutta täysin suoraan sanottuna, en kyllä ite IKINÄ jäisi huonoon suhteeseen lapsen/lapsien takia.. Lapsethan siinä kärsii myös. Kyllä mä sanoisin ihan suoraan, että olis aika muuttaa pois sieltä exsän ja lasten luota.. Nyt ollaan tuon miehen kanssa oltu 3vuotta ja risat ja ollaan saman katon alla ja tulen loistavasti toimeen miehen tyttären kanssa.
VastaaPoista